Elämän elämistä sen tarkoitusta etsiessä
Tää kiva systeemi sitten kadotti mun tekstin ja julkaisi pelkän otsikon, nastaa. Yritys 2.
Siis tarkoitukseni on pohtia elämän onnellisuuden lähteitä ja oppia elämään sen kanssa, että vakkariksi luulemani työpaikka ei sitä olekaan ainakaan vielä vaan sopimus on määräaikainen. Yhtäkkiä on vaikeaa kuvitella elämää ensi kesänä. Jos mulla on töitä, mulla on ihan kunnon kesäloma jne. Mutta jos mä olenkin työtön niin sitten olen työtön ja se on aivan eri juttu se, vaikka saisinkin kunnon liitonrahat jne. Mutta niiden varaan ei kukaan rakenna tulevaisuutta.
Vaan kun mun vaikutusmahdollisuus maailmantalouteen yms. on olematon, yritän nyt keskittyä hakemaan elämänilon ihan muualta. Hoidan työni mahdollisimman hyvin ja jos työt jatkuu niin mahtavaa. Jos ei niin olen saanut kallisarvoista kokemusta ja ehkä joskus olen jotain muuta kuin se pääkahvinkeittäjä ja matalin matonen nokkimisjärjestyksessä. Tai eihän matonen noki vaan sitä nokitaan.
Keskityn nyt siihen, että saisin kuntoa kohotettua ja ehkä muutaman kilonkin pois. Ennenkaikkea haluan luoda luontevan liikuntarutiinin kadonneen tilalle. Ihmiselle joka tykkää kovin ryhmäliikuntatunneista on rankkaa kun ryhmäliikuntatunnit onkin kovin vähissä ja kaukana ja maaseudulla on iltaisin pilkkopimeää. Siksipä aion nyt ostaa ihan oman otsalampun ja kävelysauvat ja nautin ulkoilusta pimeässä. Lumikenkiin aion myös satsata kunhan nyt vaan tulisi talvi.
Mä en halua ajautua sitku-elämään. Onni on tässä ja nyt, ainakin melkein aina. Lapset on mieletön voimavara ja on ihanaa kun ne kasvaa ja kehittyy ja vaikka ne välillä on ihan pässejä niin aina joskus sieltä pilkahtaa se järkikin ja huomaa, että jotain oppia on jäänyt kaaliinkin.
Pitäis treenata kieliä. Tarvis vaan keksiä joku järkevä menetelmä.